Simo sitten otti ja lopetti syömisen sen jälkeen, ku pennut syntyi.
En tiä mitä tuolla pikkumiehellä oikein pyöri päässä. Meinasko että kun ite jättää syömättä, niin se siirtyy Kialle ja pennuille.
Mä kokeilin vaihtaa kuivamuonaa monet kerrat, ei kelvannu. Sekoittelin vaikka mitä hyviä juttuja mukaan. Kaik jäi koskematta. Ei kelvannu lohimurekeateriat, ei pateet, ei mikään.
Rupes jo turkissaki näkymään herran syömättömyys.
Sit näin Barf Vaistoaterian mainoksen jossain ja aattelin sitäki testata.
Aamulla sulamaan 8 lihapullaa ja ku löin kupin myöhemmi eteen, nii eipä menny minuuttiakaa, ku kuppi oli tyhjä. Kattelin ihan haavi auki. Eka ajattelin, et nyt oli vaan nälkä sit jo nii kova, että siks veteli sen.
Mut sama on toistunu ny jo kolmen pussin ajan. Eli eipä tarvii meil enää miettii, mitä pojalle syötetään. Ja viel isona plussana sekin, että nää on nii helppoi!
Nii ja turkkikin kiiltää taas. :D
Täs linkki niil, jotka haluu testailla kans. www.mushbarf.fi/ilmainen-ateria
P.S. Meil ei menny ees vatsa sekaisin. :)
maanantai 23. syyskuuta 2013
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Hyviä uutisia :)
Taas on aikaa kulunut.
Kipu on kädestä hellittänyt. Ei kokonaan ja ilmat vaikuttaa, mutta aimpaan verrattuna olo on lähes kivuton! :) Viimeisessä mri-kuvauksessa ei enää löytynyt kasvainkasvustoa!!! JESSS!!!
Seuraava kuvaus sitten puolen vuoden päästä. Toivottavasti mennään samaa latua eteenpäin. :)
Näyttelyitä on nyt Simon kanssa takana 3 joista on napattu 2 sertiä. :)
Paljon muutakin on tapahtunut viime aikoina, mutta palataan niihin myöhemmin. Nyt puri maalauskärpänen, joten siirryn välineineni ulos. :)
Kipu on kädestä hellittänyt. Ei kokonaan ja ilmat vaikuttaa, mutta aimpaan verrattuna olo on lähes kivuton! :) Viimeisessä mri-kuvauksessa ei enää löytynyt kasvainkasvustoa!!! JESSS!!!
Seuraava kuvaus sitten puolen vuoden päästä. Toivottavasti mennään samaa latua eteenpäin. :)
Näyttelyitä on nyt Simon kanssa takana 3 joista on napattu 2 sertiä. :)
Paljon muutakin on tapahtunut viime aikoina, mutta palataan niihin myöhemmin. Nyt puri maalauskärpänen, joten siirryn välineineni ulos. :)
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Kipu palasi
15.3.
Haava on parantunut hyvin, mutta hermokipu tuli takaisin.
Kipu ON mieletön! Nyt vaan ootellaan et aika kuluu ja hermo asettuis hiljalleen.
Maalaaminen on semmone asia mikä jeesaa tosi paljon. Uppoudun niin sihen "maailmaan", ettei ajatukset riitä kivulle.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Leikkauksen jälkeistä elämää
Eka leikkaus oli 5.9.2012 ja voi taivas että mä olin kipee sen jälkeen! Käsi oli kuin tulessa. Enkä pystynyt mitään tekemään. Onneksi rakas mieheni Esa jäi lomalle ja auttoikin sitten mua kaikessa mahdollisessa, pukemisesta alkaen.
Hakaset kun saatiin pois, niin hiukan helpotti. Mut hermokipu jäi ja puolet kädestä oli kuin nokkospuskassa olisi pitänyt koko ajan.
Ekassa kontrollissa kaikki näytti hyvältä. Biolasitäyte oli asettunut hyvin ja kasvainkin oli saatu kokonaan poistettua.
3kk:n kohdalla oli sitten taas se kauhunpaikka, eli magneettikuvaus, joka ei ole helppo paikka suljetunpaikankammon omaavalle ihmiselle.
Siinä vaiheessa jo epäilin ettei kaikki ole kohdallaan, koska turvotus oli alkanut uudelleen ja hermokipu lisääntynyt entisestään. Kun sitten tuli seuraava kontrolli, sainkin kuulla ortopedini suusta että hänellä on minulle jobinpostia. Jättisolutuumori oli uusiutunut.
Olin aiemmin sanonutkin Esalle, että yllätyn erittäin iloisesti, jos saan hyviä uutisia.
Leikkaus tehtäisiin mahdollisimman pian. Jännitin sitä aivan mielettömästi, en itse leikkausta, vaan hengitysvaikeuksia joita oli edellisen leikkauksen jälkeen. Onneksi ympärilläni oli ymmärtäväisiä ihmisiä, niin oma terveydenhoitajamme, kuin tyksin henkilökuntakin, ihania ystäviäni unohtamatta, jotka jaksoivat jokainen omalla tavallaan kannustaa, rukoilla ja olla tukena kaikintavoin.
Oma hoitajani Minna-Kaisa kävi paljon juttelemassa ja kysyikin mitä odotan leikkaukselta. Sanoin että mulla on 3 toivetta. Että joskus vielä saisin vihkisormukset sormeeni, pystyisin pitämään maalauspalettia kädessäni ja kouluttamaan koiria myös vasemmalla kädellä.
27.2.2013 sitten mentiin taas leikkuriin. Ja yllätys ettei puudutusaine tehonnut kohdallani jälleenkään. Mä kun olen ihminen, joka reagoi lähes kaikkeen eritavalla kuin muut. Siispä nukutus kehiin. Kun sitten 1h15min kestäneen leikkauksen jälkeen heräilin, niin alkuvaikeuksien jälkeen, henki lähti kulkemaan oikein hyvin. Happiviiksien avustuksella.
Osastolla oli vastassa ihanat hoitajat ja kivunlievityksessä ei tälläkään kertaa tingitty. Tosin tarvitsin sitä huomattavasti vähemmän, kun puudutus päättikin toimia viiveellä. :D
Seuraava aamu oli aivan ihmeellinen! Ei kipua juuri lainkaan! Pääsin kotiin ja olin valmistautunut koviin kipuihin, kuten aiemminkin, mutta ei. Lääkitys on ollut hyvin pientä. Ja pystyn käyttämään sormiani ja ennenkaikkea se hermokipu on ainakin toistaiseksi ollut poissa!
Kasvain ja vanha täyte poistettiin ja korvattiin luusementillä, joka kuivuessaan muodostaa 60 asteen lämpötilan ja samalla tuhoaa kasvainsoluja, jos jotain olisikin jäänyt.
Nyt odotellaan pari viikkoa että saadaan paketti pois kädestä ja nähdään haavan tila. Tällä kertaa ei ole hakasia eikä poistettavia tikkejä.
Kaikki näyttää nyt todella hyvältä. Ja olen huippuonnellinen!
En voi kuin kiittää sydämestäni saakka tyksin traumaosaston ihanaa henkilökuntaa. Kaikenkaikkiaan koko jutusta jäi tosi hyvä mieli. :)
Ja suurin kiitos kuuluu perheelleni, joka on jaksanut kulkea rinnallani koko ajan. Mä olen syntynyt onnellisten tähtien alla, mulla on maailman ihanin mies ja upeat lapset. Ei todellakaan ole tarvinnut selvitä kaikesta yksin.
Nyt toivotaan että tämä olisi viimeinen kerta eikä kasvain enää uusiutuisi.
Hakaset kun saatiin pois, niin hiukan helpotti. Mut hermokipu jäi ja puolet kädestä oli kuin nokkospuskassa olisi pitänyt koko ajan.
Ekassa kontrollissa kaikki näytti hyvältä. Biolasitäyte oli asettunut hyvin ja kasvainkin oli saatu kokonaan poistettua.
3kk:n kohdalla oli sitten taas se kauhunpaikka, eli magneettikuvaus, joka ei ole helppo paikka suljetunpaikankammon omaavalle ihmiselle.
Siinä vaiheessa jo epäilin ettei kaikki ole kohdallaan, koska turvotus oli alkanut uudelleen ja hermokipu lisääntynyt entisestään. Kun sitten tuli seuraava kontrolli, sainkin kuulla ortopedini suusta että hänellä on minulle jobinpostia. Jättisolutuumori oli uusiutunut.
Olin aiemmin sanonutkin Esalle, että yllätyn erittäin iloisesti, jos saan hyviä uutisia.
Leikkaus tehtäisiin mahdollisimman pian. Jännitin sitä aivan mielettömästi, en itse leikkausta, vaan hengitysvaikeuksia joita oli edellisen leikkauksen jälkeen. Onneksi ympärilläni oli ymmärtäväisiä ihmisiä, niin oma terveydenhoitajamme, kuin tyksin henkilökuntakin, ihania ystäviäni unohtamatta, jotka jaksoivat jokainen omalla tavallaan kannustaa, rukoilla ja olla tukena kaikintavoin.
Oma hoitajani Minna-Kaisa kävi paljon juttelemassa ja kysyikin mitä odotan leikkaukselta. Sanoin että mulla on 3 toivetta. Että joskus vielä saisin vihkisormukset sormeeni, pystyisin pitämään maalauspalettia kädessäni ja kouluttamaan koiria myös vasemmalla kädellä.
27.2.2013 sitten mentiin taas leikkuriin. Ja yllätys ettei puudutusaine tehonnut kohdallani jälleenkään. Mä kun olen ihminen, joka reagoi lähes kaikkeen eritavalla kuin muut. Siispä nukutus kehiin. Kun sitten 1h15min kestäneen leikkauksen jälkeen heräilin, niin alkuvaikeuksien jälkeen, henki lähti kulkemaan oikein hyvin. Happiviiksien avustuksella.
Osastolla oli vastassa ihanat hoitajat ja kivunlievityksessä ei tälläkään kertaa tingitty. Tosin tarvitsin sitä huomattavasti vähemmän, kun puudutus päättikin toimia viiveellä. :D
Seuraava aamu oli aivan ihmeellinen! Ei kipua juuri lainkaan! Pääsin kotiin ja olin valmistautunut koviin kipuihin, kuten aiemminkin, mutta ei. Lääkitys on ollut hyvin pientä. Ja pystyn käyttämään sormiani ja ennenkaikkea se hermokipu on ainakin toistaiseksi ollut poissa!
Kasvain ja vanha täyte poistettiin ja korvattiin luusementillä, joka kuivuessaan muodostaa 60 asteen lämpötilan ja samalla tuhoaa kasvainsoluja, jos jotain olisikin jäänyt.
Nyt odotellaan pari viikkoa että saadaan paketti pois kädestä ja nähdään haavan tila. Tällä kertaa ei ole hakasia eikä poistettavia tikkejä.
Kaikki näyttää nyt todella hyvältä. Ja olen huippuonnellinen!
En voi kuin kiittää sydämestäni saakka tyksin traumaosaston ihanaa henkilökuntaa. Kaikenkaikkiaan koko jutusta jäi tosi hyvä mieli. :)
Ja suurin kiitos kuuluu perheelleni, joka on jaksanut kulkea rinnallani koko ajan. Mä olen syntynyt onnellisten tähtien alla, mulla on maailman ihanin mies ja upeat lapset. Ei todellakaan ole tarvinnut selvitä kaikesta yksin.
Nyt toivotaan että tämä olisi viimeinen kerta eikä kasvain enää uusiutuisi.
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Akryyli ja lyijykynätyöt
Teen harrastuspohjalta lyijykynätöitä ja akryylimaalauksia. Jos kiinnostuit jostain jo olemassaolevasta työstä, niin ota yhteyttä: krook.satu@gmail.com Ellei mieleistäsi löydy, niin voit esittää myös toiveitasi em. osoitteeseen.
Jos sen sijaan haluat lukea runoja suoraan sydämestä. Vieraile runosivuillani: www.freewebs.com/sielunsanat
40x50cm
40x50cm
Koko: 40x50cm
Koko: 40x50cm
Koko: 30 x 70cm
TILAUSTYÖ
40x50cm
40x50cm
40x50cm
MYYTY
MYYTY
40x50cm
MYYTY
MYYTY
MYYTY
MYYTY
MYYTY
MYYTY
40x50cm
40x50cm
20x50-40x50-20x50cm
 |
60x80cm
MYYTY
60x80cm
Tyttärelleni tehty taulu
60x80cm
Äitienpäivälahja
80x100cm
60x80cm
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)